Kalevassa on mielenkiintoinen artikkeli nuoren kotoa karkailemisesta. Artikkelissa todetaan, että usein taustalla ovat jo pidempään jatkuneet ristiriidat kotona. Joskus karkaaminen on äkkipäätös tunnekuohun vallassa ilman sen pidemmälle meneviä suunnitelmia.
On ymmärrettävä, että karkaaminen on nuorten mielestä yksi keino “puhua” omasta
tilanteestaan. Tosin, se on aina huono keino siihen liittyvien riskien takia. Useimmiten karkaaminen kuitenkin päättyy paluuseen kotiin, jossa asioista usein (valitettavasti ei aina) aletaan myös puhua. Karkaamistilanteissa on tärkeää hakea ammattiapua selvittämään asiaan liittyvät taustat, jotta nuoren tilanne saadaan rauhoittumaan. Asiassa ei saa olla lähtökohtaisesti syyllisiä ja uhreja, vaan kaikkia tulee kuulla tasapuolisesti asioita selvitettäessä.
Kodeissa olisi muutenkin hyvä enemmän keskustella asioista. Myös siitä, mitä eläminen
maksaa. Monella nuorella kun ei tunnu olevan asiasta alkeellisimpiakaan tietoja ja silloin esim. karkaamiset tulevat helpommin mieleen.
Apua voi hakea esim. sosiaalitoimelta, kuraattorilta, kouluterveydenhoitajalta jne.
Eri paikkakunnilla on erilaisia käytäntöjä, mutta esim. kouluterveydenhoitajat tietävät oman paikkakuntansa käytännöt. Rohkeasti ottamaan yhteyttä jo ongelmien alkuvaiheessa, koska pienemmät ongelmat ovat helpommin selvitettävissä.
Jaksamista kaikille!